Elämää Juoksuhaudoissa

Taistoihin tiemme kun toi,
Missä luotien laulu vain soi,
Emme tienneet, kun läksimme silloin,
Kuka joskus palata voi.
Elo tää juoksuhaudoissa on
Meille käskynä vain kohtalon,
Ja kenties matkamme määrä
Sodan melskeeseen kadota on.
Kun saapuu yö kentille taistojen,
On hiljaisuus yöllä juoksuhautojen.
Jo painuu päät sotilain uupuvain,
Kuopissaan miehet nyt saa rauhassa hetken uinahtaa.

Päivä kun yöks' vaihtui jo,
Tuli levoksi pien' tuokio.
Ovat unehen vaipuneet kaikki,
Missä lämmön suo nuotio.
Minä sinua vain muistelen,
Näen poskellas viel' kyyneleen,
Jos taiston kentälle jäisin
Sinun kuvasi on viimeinen.
Mies yksin vain valveillaan muistelee,
Ja aatokset kauas kotiin harhailee.
Nyt varmaankin äiti siell' valvoo viel'
Huokaillen ja rukoillen puolesta rakkaan lapsosen.