Arcana

älä ole suruissasi, älä enää niin
vihainen
vaikka puut ja tuulet vaihtui esikaupunkien rumuuteen
lapset laatikoilla
räät nenässä ja nenät
jäässä
harmaan kaikki voimat kiertyy tiukalle tukahduttamaan

milloin viimeksi nauroit, milloin viimeksi halusit satuttaa
miehesi nukkuu ja toivot hänelle hidasta, tuskaisaa
kuol

inät betonilaattoja ja betonilaattoja tunteet

(viekää minut kotiin)

elämän pieni piiri pienenee, isä leikkaa pihalla
heinää
pian on aika pestä hampaat, sulkea silmät, laskea
lampaat
kääriä peitto tiukkaan
ennenkuin hirviöt tulevat
eikä oikeilla hirviöillä koskaan ole nimeä

(tämän vuoksi kaikki jää kesken)