Aina se syksy yllättää
Ja jotain sateisiin jää,
Vettyy ja hankeen häviää,
Aina se syksy yllättää

Vastahan kuljin kautta sen
Ja sitä ny jo muistelen
Mä o' hukannu tulevaisuuden,
Mä selkä eellä etenen

Mä katson taakseni ja mitä mä siellä nään
Sen mitä eletti

Aina vain romantiikkaa, aina vain
Aina vain ongelmia, aina vain
Aina vain erotiikkaa, aina vain
Aina vain ongelmia, aina vain

Taidenäyttelyitä, tummii naisia,
parvisänkyjä ja junan toiletteja,
partaa ja kankkusta, aina vain

Aina vain romantiikkaa
Aina vain rom

Se mua käveli vastaan kasseineen
Mä oikein säikähdin, minäkö se siinä meen
Nahkatakki auki, paskaset farkut ja pullot kilisi
Se mua käveli vastaan kasseineen
Tarttu hihasta pummasi savukkeen
Nahkatakki auki, paskaset farkut ja pullot kilisi

Alaspäin sen jätkän,
alas

Jos sä alat apinaksi, susta tulee apina
ja sä pysyt apinana kuoltuaskin
Sun tulee taitaa sarja näyttäviä temppuja
ja tottuu makuun banaanin

Ennen pitkää sull on telkkarissa oma ohjelma
Jengi jännää kun sä mokaat
Kun sä dokaat, kenet pokaat, lukee salaisimmat seikkailusi

Ei tänään se päivää oo
et vois oottaa et ihme tapahtuu,
Ei tänään se päivä oo
et räntäsade mannaksi muuttuu

Tänään mennään tätä elämää,
vaik se etoo ja närästää,
Katkoviivaa pitkin eletään
Mä en sano enempää

Ei kande toivoo elättää
et nousis ojasta tänään,

Katurännissä
kopisi askeleet
Ne ei olleet mun,
vaan jonkun toisen
samanmoisen
yöhön pukatun

Kyllähän kaikesta selitetään
ja ollaan tietävinään
Kyllähän kaikesta selitetään
ja ollaan tietävinään

Se on kumma tuo tupakan himo,
panee lähtemään
kesk

Sull on se visusti mukana, yhteinen asia,
pienisuuri vielä piilossa
Sull on se visusti mukana, salamatkustaja,
vaitonainen vasta alussa
Ja mä tunnen sen jytinän, kun se voimistelee,
lyö ja potkii vaikkei pahaa tee

Heinäkuu ja huhtikuu ja me ootetaan
prinssiä tai pri

"Harhaluoti hopeinen
Lävisti mun sydämen
ujeltaen jatkui matka sen
jatkui minne, tiedä en

Lonkalta kun lauotaan
osua voi kehen vaan
viedä hengen haavoittaa
vaik' ei tarkoittanutkaan

Jos sä et saa, mä en saa rakastaa
mä en ois varmaan saanut rakastuakaan

Hei sinä joka jonossa oot
hei sinä siellä joka ekana oot
hei kuka vaan sut me otetaan
hei kuka vaan sinä tulet mukaan

Joka tulee ekana,
se otetaan, otetaan
Joka tulee ekana,
se otetaan, otetaan

Ei täällä kysellä menneitä
Heitä ne paperisi helvettiin
Ku

En usko iltaruskon itään siirtyvän
En luule kuunkaan kulkusuuntaa muuttavan
Mä tiedän viherrykset aitain takana
Ja sinerrykset, ne mä tiedän taivaan rannoista
En kuvittele enää nuortuvani
En luule löytäväni tietä takaisin
kadonneeseen maailmaan, maailmaan
kadonneeseen

Käyös inessiiviin oi
kuulemaan kun jatsit soi
Käyös kiemurtelemaan
niin kuin käärme konsanaan

Kappas, tyttö vallaton
tuo jo parketilla on

Käyös inessiiviin oi
kuulemaan kun jatsit soi
Patteristi verraton
tuo loihtii kelpo poljennon

Rumpuansa jyskyttä

Oon luottanut vaistoon ja onneeni
Oon luottanut vaistoon ja onneeni, ystäväänkin
Noihin pettynyt tusinan tusinaa kertaa
oon jotka luettelin

Onhan se lohtuna etten oo ainoa,
kaikille kai käy niin,
joille syntymälahjana lapsosen uskoa
siunaantuu liikaakin

Onneni

Taas tällanen yö, kun sydän lyö,
rinnassa hakkaa, ei lakkaa, vaikka mä komentaisin
Mun ikävää, se jyskyttää,
tarmolla tolla jos jatkaa, kauan ei kestä mun pää

Kaivopuistosta Ivaloon
maatani resunut oon
Ei muuta kotia tuotavaa,
kun piikkinen leuka ja viikoksi krapula

Ei tää maa niin järin laaja oo,
mä saan sut kii
Ei tää maa niin järin laaja oo,
eikä metsät kyllin synkkii
saan sut kii
Aivan liian lyhyitä tiet
ja liikaa umpikujii,
saan sut kii

Sinä katalan tempun teit,
ainoan aarteeni veit
mun sydämen
mun sydämen<

Katosi minulta kellaribaari,
sen raiskaava ilmapiiri,
kusen turvottama lastulevy,
huono huumorimusiikki,
ja vihreä huopainen kangas,
jolla pallojen luiden massa,
umpiluiden massa,
vetää toisiaan puoleensa

Ja pimut tulee pakkasesta,
ne tulee käydäkseen kusell

Ja liki niin meidät onni ohittaa,
et ilmavirta vie lakin mukanaan
Ja liki niin meidät onni ohittaa,
et on kuin tuntea vois lämmön ihollaan

On tarkka elämä omastansa
Se perii takaisin lainaamansa
Eikä lopultakaan meille muuta jää,
vaik oppineetkin toista selittää,

Mitä sais' olla? Kiitos, ei mitään.
Vaimonkaa vaan katellaan.
Mitä sais' olla? Kiitos, ei mitään.
Markalla ei paljoa saa.

Mut' eletään hetki edes,
eletään sitä unelmaa,
joka ei toteutunutkaan.

Akuuttina alkoi rahapula.
Siit' on tullu kroonista.
Ne piti tut

Sen tiedän kohta jo tulevan
Siitä unia nään
Sitä ootan ja ennustan,
myrskyä sisään pään
Se manaa puhaltaan,
vaikkei oo selvää, että selvitään
Et sitä ikinä selväks tee,
ellet painu sen ytimeen

Myrskynsilmään, myrskynsilmään

Kaikki selvää ja mukavaa,
va

Katua etenee meluisa mies, joka huutaa hulluttaan
Minun on leukani kielessä kiinni, enkä pysty huutamaan
Se on lyhyt, se matka onnesta alas, mutta ottaa kipeää,
kun jaloiltaan naamalleen, naamalleen rapaan nollaksi mätkähtää

Mull oli paljon, mull oli kaikki, mull oli liikaakin<

Pidetään sadetta heinäladossa,
järven rannalla tuntikausia
Lauletaan lauluja sateen suojassa
järven rannalla tuntikausia

Puhutaan ja vaietaan,
suunnitellaan
Multa loppuu rööki, mutta
kai sull' on vielä muutama

Metsän äänet, järven äänet,
öiset äänet ja su