Aamuauringon tuntuinen

Leinikit auringon säteiden oikaisevat vartensa aamuun
nuokkuen ylle horisontin kuin notkistavat kaarikaulansa
villijoutsenvalkolumpeet jotka terälehväsiipineen
johdejuovaa kirkkauden sillan lipuvat unelmiensa seimeen

Varjojen virrasta
valo

Black street

He walks up the black street
In to that old inn
Gathers all the words
Even picks up the ones fallen on the ground

Sing it away
Sing those landscapes away
And our tears
Gather them

Who would look at us
Us poor - in the face

Felt like the morning sun

The buttercups of the rays of the sun straighten their stems in to the morning
Drooping above the horizon as if bending their arched scrags
Wildswan white water-lily's with their petalwings
Glide the conductor trail of the bridge of lucidity in to

I travelled far

I travelled far with the cold wind of the words
Elsewhere the snowflakes had already spread
I looked at the moon crying in the sky
And all the owls of the neighbourhood had flown away

Shall I tell the others, that you smiled at me
Tell that I am

Kuljin kauas

Kuljin kauas sanojen kylmän tuulen mukana
muualle olivat levinneet jo lumihiutaleet
katsoin taivaalla itkevää kuuta
ja tienoon kaikki pöllöt olivat lentäneet pois

kerronko toisille, että hymyilit minulle
kerro että olen väsynyt ja haluan levätä vähä

Light trickles through everything

Like the wind of streaming air
Travels the spirit upon the open water
Arousing within me
A yearning for longing

The branch bows
Skims the surface of the water
Breaking my reflection
Your image it reveals

Wave wa

Musta katu

Hän kulkee ylös mustaa katuu
siihen vanhaan majataloon
sanat kaikki talteen ottaa
maahan pudonneetkin nostaa

Laula se pois
Laula nuo maisemat pois
ja kyyneleemme
talteen ota ne

Kukapa meihin katsoisi
meitä poloisia kasvoihin

Ulkona musta lumi hahmona jäällä
varikset lauloivat rikki taivaan
Naavaa lapset repii puista - unohtaa ne mitä kerrottiin
Jälkeen myrskyn joka kuollessaan huus - hiljaisuus,
joka tultuaan tulen loihtii

Läpinäkymättömyyden salaperäiseen verhoon
vain kuiskauksena kuultavaksi maan tarhoihin

Kun maan laulua kuuntelin ja kauemmas kuljin
liikaa pölyävää maata
en malttanut olla huutamatta

hiljaa

salainen poika

In to the mysterious veil of the opaque
To be heard only as a whisper to the gardens of earth

When I was listening to the earths song and travelling further
Too much dusty earth
I could not help but scream

silent

secret son

The gust

Outside the black snow as a figure on the ice
The crows shattered the sky with their song
Children tearing tree lichen - forgetting what was told
After the gale that screamed while dying - silence
That conjures a fire on its arrival

yö laskee hänet matkaan
silmä tähdet heijastaa
luo hunnun hiuksillensa
vihma karmiininpunainen

tyttö tanssii kanssa kuun ja tähtien
tuikkii silmät kuin nuo tähdet
- vannon kuulen musiikin
nyt se tanssii kanssa vetten kalojen
huulet siniset kuin veden kylmä jää

Valo tihkuu kaiken läpi

Kuin tuuli ilman virtaavan
Kulkee henki päällä aavan veen
Synnyttäen sisälläni
Kaipuun kaipuuseen

Oksa taipuu
Hipaisee veden pintaa
Kuvajaisein rikkoen
Kuvas esiin saa

Laine huuhtoo
Sielun peilin pintaa
Esiin kutsuen
K