Sodan Silpoma Mieli

Varon jokaista vastaantulijaa.
Epäilen kaikkia ja he minua.
Näen vihollisia jokapuolella,
kassajonossa, kulman takana.

Mennessäni nukkumaan, lukitsen minä ovet.
Kurkistan ikkunasta kaiken varalta.
Pidän asetta tyynyn alla
ladattuna, vieraan varalta.

Kannan kotiin taas kasan lääkkeitä,
jotka määräsI se kiero lääkäri.
Niitä ota en, heitän roskikseen,
vain turruttavat vaistot sekä pään.

Vain kaksi luotia, niinkuin silloinkin,
kun maattiin haudassa.
Toinen hänelle, ja toinen minulle
en tunne armoa.

Minulle kadulla lapset ilkkuvat,
tuo hullu rampa taas väijyy haamuja.
Jalan korjaisin jos vain viitsisin,
ei mieltä silvottua tiede pelasta.

Mennessäni nukkumaan, lukitsen minä ovet.
Kurkistan ikkunasta kaiken varalta.
Pidän asetta tyynyn alla
ladattuna, vieraan varalta.

Vain kaksi luotia, niinkuin silloinkin,
kun maattiin haudassa.
Toinen hänelle, ja toinen minulle
en tunne armoa.